Lillukan varsi nro 1

Kun muutama päivä sitten muokkasin blogini ulkoasua, laitoin samalla sivun yläreunaan kuvanauhan itse Lillukasta ja Lillukan varsista. Lillukan varsia lukiessa voitte tuskin välttyä lukemasta Makkaraisesta, Ellimaikista, pikku Siisselistä, Pennistä tai itse Lillukasta. Koska blogissani on nimenomaan tarkoitus takertua näihin Lillukan varsiin, on heidän esittelemisensäkin paikallaan. Aloitetaan nyt sitten vaikka sieltä kuvanauhan vasemmasta reunasta eli Pennistä.

Penni on meidän perheen karvaisin asukki ja varsinainen Turo onkin. Tämä hassu, pieni borderterrieri on kotoisin Lapualta, Pohjanmaalta ja kasvatti vartensa Lillukkaan jo syksyllä 2004. Penni on aina iloinen ja väsymätön ikiliikkuja. Suurimpana intohimona Pennillä on pikkukivien keräily pihalta ja näitä pikkukiviä meillä onkin kotona joka paikassa, ihan harmiksi asti. Penni on myös äärimmäisen ihmisrakas pikku koira ja saa takuuvarmasti pahimmankin 'mörököllin' hyvälle tuulelle.

Pienenä Penniltä meni toinen takajalki aivan 'katkipoikki' ja me ehdittiin jo pelätä pahinta. Onneksi kuitenkin taitava eläinlääkäri-setä operoi pikku-Pennin jalan kuntoon, eikä tästä ikävästä onnettomuudesta jäänyt pikku-koiralle mitään vaivaa.

Meillä ei periaatteessa koira istu ruokapöydässä, mutta Mc Donald'sin juustohampurilaista nauttiessa tehdään poikkeus. 'Mäkkärissä' käydessä Pennille täytyy aina tuoda oma juustohampurilainen, jota se sitten kiltisti odottaa kunnes kaikki muut ovat syöneet omansa.

Pienen koiran täytyy aina osallistua mukana kaikkeen puuhasteluun ja muutenkin perheen toimista täytyy olla aina ajantasalla, sen takin Penni istuukin usein tuossa meidän rappusten keskitasanteella, josta se näkee sekä ulos että sisälle joka paikkaan.

Että tämmöinen pikku-piski meillä asustaa. Lillukan varsi nro 1 ja niistä kaikista varmasti se kaikkein vaatimattomin!