Dumbo Bumbossa

Meille kotiutui eilen tuo valtavan ruma ja ehkä jopa ruman värinenkin Bumbo -tuoli/jakkara/istuin/sitteri ... what ever. Pikku Siisselin mielestä elämä ei vaan yksinkertaisesti ole kivaa pitkällään, paitsi tuossa 'pianomatolla'. Koko ajan pitäisi olla seisaaltaan tai ainakin istumaan yritetään kovasti punnertaa, enkä ainakaan minä jaksa koko päivää tuota napa-apinaa seisaaltaan roikotella varsinkaan kun pitäisi vielä hyppyyttää. Apua, nyt iski huono äiti-syndrooma ... jo toinen perättäinen blogi-kirjoitus jossa en muka jaksa tehdä jotain pienen, maailmanrakkaan rinsrenssani kanssa. No siitähän ei ole kyse ettenkö viitsisi, mutta ei yksinkertaisesti käsivoimat riitä moiseen hyppyyttämiseen ja hartiatkin huutaa apua.  Väittäävät, että tuossa 'jakkerpallissa' voisi alkaa istuskella jo heti reilusta 2 kk iästä ihan turvallisin mielin, unohtamatta kuitenkaan tukea lapsen päätä aluksi kunnes itse kannattelee sitä riittävästi.

No eilen tuo pallerotuoli tosiaan kotiutui meillekin lilanvärisenä ja minä tietysti illalla innoissani revin paketin auki suoranaisella 'apinanraivolla' ja eikun Siisseli siihen istua kököttämään. Jo valmiiksi huonolla tuulella ollut ja väsynyt (nukkumaan menossa) tyttö sai siitä elämänsä kohtauksen ja huuti kuin olisin vähintään jalkaa häneltä irrottanut. Tutkin jo tuolinkin, että oliisko siinä neuloja tai jotain, mutta ehkä meillä vain oli Siisselin kannalta huono ajoitus tuolle kokeilulle. Äiti olisi ollut innoissaan, lapsi ei :o/ Tänä päivänä sitten odoteltiin parempaa ajankohtaa ja kokeiltiin tuolia uudestaan. Ei hepulia, ei itkua sensijaan jopa pienoinen ihmetyksensekainen hymy. Pitkään me ei siinä jaksettu näin ekalla kertaa kökötellä, muutama minuutti vaan, mutta ehkä se tästä lähtee. Lähinnä vauvauintia ajatellen tuo pallero voisi olla kätevä. Meillä on tuohon se sellainen pieni 'pöytätasokin', joten tulevaisuudessa sopinee varmasti mm. syömispuuhiinkin. Onko kellään kokemuksia tuosta Bumbosta?

"Mikäs tää on? Ai joo, tää taitaa olla se mun käsi ... onks noi kaikki sormet mun?"

"Kuuleppas sisko, mitä sä oot mieltä, onks tää tuoli ruma? "

Aamulla oltiin 'miesvieraissa' Siisselin kanssa ja pukeuduttiin vähän siistimmin, ensivaikutelman kun voi tehdä vain kerran elämässään :o)

Housut, paita/mekko ja neuletakki: Du Pareil au Même

Esterin kamari

Meidän Iso-Sisi eli Ellimaikki luovutti yläkerrastamme oman huoneensa Pikku-Sisille eli Pikku-Siisselille eli tätä nykyä virallisesti Esterille ja muutti alakertaan. Tämä tapahtui loppu vuodesta 2011, kun Esteri majaili vielä mamman masussa. Kovin suurta muutosta ei tarvinnut tehdä, riitti kun päivitti entisen koululaisen huoneen sopivaksi pikku-prinsessalle. Tapetit oli valmiiksi sopivat tähän tarkoitukseen, joten huone kaipasi ainoastaan uutta kalustusta ja 'pientä koristelua'. Pikkuhiljaa huone on saanut omaa ilmettään ja alkaa näyttää valmiilta.

Sänky sai ylleen prinsessa-katoksen.

Viikonloppuna ripustettiin vielä Tukholman tuliaisetkin paikoilleen. NK:n lastenosastolta löytyi ihana pääsiäismunan muotoinen varjostin huoneen nurkkaan, en voinut olla ostamatta :o)

Samaiselta osastolta löytyi myös ihanat viirit Esterin nimikirjaimista, jotka tällä hetkellä odottavat seinällä lisäviirejä seurakseen. Myös Mailegin pupu-perhe pääsi esille.

Tältä täällä Pikku-Siisselin huoneessa tällä hetkellä näyttää. Tulee luultavasti muuttumaan vielä monta kertaa ;o) Ainakin tuon ison tammisen lipaston tilalle olisi haaveissa pienempi valkoinen. Ensin täytyisi saada tuo iso alta pois.