Pauli-serkun pallot ja muita villityksiä

Hello, my name is Lillukka and I'm shopaholic :)

Sen lisäksi, että olen parantumaton shopauttaja, olen myös äärettömän altis kaikille yllytyksille, villityksille ja pakko-saada-koska- kaikilla- muillakin-on-jutuille. Usein saatan olla etunenässä hankkimassa jotain viime hetken villitystä tai jopa aloittamassa sellaista. Sisustusasiat ja ulkomaan matkat iskevät todella lähelle tätä ihmisen aivoissa sijaitsevaa shopautuslohkoa ja tarvitseeko edes mainita, että viime aikoina lastenvaatteet ovat vieneet valtaosan tämän aivolohkon kapasiteetistä. Insinööri on tottunut tilanteeseen, muukin perhe alkaa olla sinut sen kanssa, ystäväni eivät ymmärrä laisinkaan (paitsi Vihreä ja Violetti), valtaväestöstä puhumattakaan. Jokin terapiahan tällekin hullutukselle varmasti on räätälöity, mutta en halua terapiaan. Multa yksinkertaisesti puuttuu sairaudentunto. Terapiat ovat sitäpaitsi vanhanaikainen hoitomuoto ja liekkö edes tehoaisivat nykyajan hullutuksiin. Nykyaikaa sensijaan ovat erilaiset vertaistukiryhmät ja minullekin sellainen on löytynyt Facebookista. Kiitos jälleen Mini Rodini -salaseuran ihanat naiset <3 Ilman teitä tuskin pystyisin ... pitämään hullutustani yllä :D

Jo alkusyksystä törmäsin muutamassa sisustusliikkeessä piipahtaessani Pauli-serkun palloihin. Ihastelin herkullisen värisiä valopalloja ja sijoitin ne mielessäni Siisselin huoneeseen, sopisivat myös Ellimaikin kamariin. Valkoiset pallerot sen sijaan kruunaisivat sisustuksemme .... joltain osin, en vielä silloin pystynyt päättämään minkä. Jotenkin kesä oli vielä niin lähellä, etten kuitenkaan osannut paneutua valopalloihin vielä sen tarkemmin. Jokin aika sitten herra Stockmann lähestyi minua sähköpostilla ja kertoi luovuttavansa nämä ihanaiset pallot minulle suorastaan pilkkahintaan. Kun samaan aikaan myös vertaistukiryhmäni naiset olivat saaneet herra Stockmannilta samaisen houkuttelevan tarjouksen ja alkoivat julkaista hankkimiensa palleroiden sijoituskuvia, oli minunkin tilattava Pauli-serkku meille kylään. Myöhemmin kuulin, että tukiryhmämme hulluttelun ansiosta Pauli-serkku oli käynyt virittämässä pallonsa lähes viimeistä palloa myöten. Tuli siis loppu tällekin villitykselle!

Kun Pauli-serkku oli käynyt virittämässä pallonsa oli taas aikaa paneutua uusiin villityksiin. Kalenteri alkaa muistutella joulukuun lähestymisestä, Posti-Paten salkku on täynnä joulun lelukuvastoja, kauppojen näyteikkunat alkavat muuttua punaisemmiksi ja pieniä tonttuja alkaa vilahdella siellä täällä. Vertaistukiryhmän mammat alkavat suunnitella lasten jouluvaatetusta ja mulle iskee paniikki, täytyykö jouluksi pukeutua jotenkin erityisesti :/ Meidän Kooma-mummi ei koskaan pukenut meitä NooNoon kanssa piparkakkupojiksi tai tontuiksi, onneksi, ajattelen! Toki aavistuksen siistimmin pukeuduttiin, muttei mitään rooliasuja. Ellimaikki oli piparkakkutyttö ensimmäisessä tanssikoulunsa joulunäytöksessä, ollessaan 2-vuotias punaposki, tulirokon takia. Mutta jouluna piparkakut olivat ainostaan jälkiruokapöydässä. Ja niin ne ovat tänäkin jouluna. Tonttulakit kuitenkin kuuluvat jouluun ja sellainen pitäisi Siisselillekin hankkia. Isänpäivälahjaa hankkiessani näin Kuopion uudessa Polarn o Pyretin liikkeessä kivan puna-valko-raidallisen tonttulakin. Seuraavalla viikolla alkoivat tukiryhmän naiset jo harmitella näiden ihanaisten tonttulakkien loppumista useista eri Popin liikkeistä. Päätin samantien viettää 'tyttöjen päivää' Ellimaikin kanssa ja lähteä tarkistamaan meidän Popin tilanteen. Ehken nämä villitykset löytävät tiensä vähän hitaammin tänne maalle, mutta lakkeja oli hyllyssä vino pino. Nappasin Siisselille tuliaisiksi yhden. Seuraavana aamuna palasin hakemaan loput jäljelle jääneet 7 tonttulakkia tukiryhmän naisten paljaspäisille tontuille ;)

Räkänokka tonttu ja POPin tonttulakki

Mitähän nyt alkaisi hullutella? Olisiko kellään hyviä ideoita. Varpunen nyt ainakin pitäisi saada Siisselin leluille, ehkä omillekin  ;)

photo by Varpunen.com

Siisseli 8kk ♥

Seuraava postaus on kirjoitettu pikemminkin omaksi päiväkirjamerkinnäksi, mutta toki kaikille luettavaksi.

Kukkuu!

Siisselille tuli viime viikolla täyteen 8kk touhukkaita päiviä ja sen kunniaksi perjantaina oli neuvolakin. Pituutta töpselinenälle oli kertynyt kokonaiset 72,2cm, painoa 9616 g (pienen matosen kanssa) ja päänympäryyttä reilut 46cm. Eli ei se ihme ole jos alkaa bodyt kiristää olkapäiltä. Pitkä tyttö kuulemma ja sopivan painoinenkin. Katselin mielenkiinnosta Ellimaikin vanhaa neuvolakorttia ja Ellimaikki on ollut samankokoinen 1-vuotisneuvolassa. Niin ne on erilaisia nuo mamma pikku palleroiset niin kokonsa kuin luonteensakin puolesta :) Mammas lilla sockerbullarna ♥

 5 kuukauden ikäisenä Siisselin suuhun tupsahti 2 hammasta, kun Hammaskeiju toimitti hampaat ilmeisesti väärään osoitteeseen (meillä ei ollut vielä tilausta sisällä, Suklaisen Wilsonilla oli). Muutamaa viikkoa aiemmin oli Siisseli pyöräyttänyt itsensä myös vatsalleen ilman apuja. Tässä vaiheessa lastenhoito ja kotityöt olivat vielä melkoisen helppoja hommia, kun tyttönen makasi lattialla ja ihmetteli tyytyväisenä lelujaan sekä ohikulkevaa Piskiä. Vatsalleen kääntymisen jälkeen alkoi konttausasentokin kiinnostaa, etenemismuotona konttaaminen tuntui selkeästi vielä liian vaikealta. Toisaalta ryömiminenkin jäi muutamaan metriin vielä pitkän aikaa. Mitäpä sitä mahaansa kuluttamaan kun kierimälläkin pääsi eteenpäin ;)

Toissaviikonloppuna tapahtui ilmeisesti jotain perin juurin mystistä. Maaginen 8kk ikä alkoi lähestyä ja Siisseli päätti ottaa reippaamman puoleisen kehityspyrähdyksen kerta linttuulla. 5 päivän aikana hammaskeiju toimitti 2 hammasta lisää (hassusti ylös kulmiin), Siisseli keksi nousta istumaan ja siitä samantien seisomaan, rikollinen ura alkoi kiehtoa tähän asti suht' kilttinä pidettyä tyttöä (nakkivarkaus) ja kohtaaminen kilpikonnan kanssa pakotti ottamaan käyttöön nopeamman liikkumistavan eli siirryttiin konttaamisvaiheeseen. Tästä kaikesta on seurannut paitsi ilon ja onnistumisen hetkiä, myös itkua ja parkua pään kolahdellessa joko kivilattiaan tai pöydän reinoihin. Turhuutena pidetty konttauskypärä on löytänyt tiensä ostoslistallemme.

Pääsiskö tästä seisomaan?

Harrastuspuolella aloitimme vauvamuskarin, jossa Siisseli tuntuu viihtyvän hienosti. Vauvauintikin jatkui kesätauon jälkeen ja sukeltaminen tuntuu olevan entistä hauskempaa. Kumpaisestakin jäi harmittavasti yhdet kerrat väliin kun se riivatun herra Vesirokko kävi kylässä, mutta onpahan nyt pidetty sekin vaiva. Ruokailun suhteen edetään totuttuun tapaan hieman etuajassa suosituksiin nähden (maistelmiin jo 'vahingossa' raejuustoa). Mammanmaitokorviketta menee aamu- ja iltavellien lisäksi muutama pullollinen päivässä, mutta ketunnokkamukistakin sitä ruokailun yhteydessä jo mallikkaasti on maisteltu. Meillä on Siisselin kanssa sopimus, jotta soseet 'mättää' suuhun mamma ja kaiken muun saa syödä itse. Leivät, kurkut, hedelmät, marjat ja viimepäivinä myös osittain kiinteät ruuat kuten makarooni ja jauhelihakastike menevät jo hienosti suuhun pikkupikku sormilla. Järkyttävä sotkuhan siitä seuraa, mutta koiruli ja kilpikonna ovat iloisia lattialle putoavasta ruuasta ja pöytäpintakin tuntuu suorastaan pitävän jatkuvasta 'rasvaamisesta'.

Borta bra men hemma bäst!

Niin se vaan on, että vaikka reissussa on kuinka kivaa niin kotiin on aina ihana palata ♥

Viime viikon maanantaina lähdettiin kohti Helsinkiä ja sieltä samana iltana Tukholmaan. Viiden Tukholma-päivän jälkeen tuntui, että lomaa olisi voinut jatkaa vaikka viikolla. Paluumatka pirssillemme oli kuitenkin varattu Silja Symphonyn uumenista, joten eikun romppeet läjään ja nokka kohti kotia. Matkapostauksia tulossa lähiaikoina läjäpäin, heti kun saan kuvat koneelle ja runosuonen laulamaan :)

Vihdoinkin kesä ... ainakin melkein.

Tänä aamuna herätessämme meidän keittiön ikkunan lämpömittari näytti reilut +28 :) No mittari oli tietenkin auringossa, eikä ulkona todellisuudessa valitettavasti ollut ihan noin lämmin. Sen verran lämpimäksi päivä kuitenkin kehittyi, että jopa minä vilukissa uskaltauduin ulos silityspuuhiin. Siisseli oli luonnollisesti kaverina ja mikäs sen mukavampaa kun kelliä parvekkeella lähes 'nakkena'. Pieni pieruvahinko pisti aluset vaihtoon ja vaippakin piti pukea, muttei se iloista fiilistä tuntunut latistavan. Puutarhakalusteetkin saatiin vihdoin hiottua ja öljyttyä. Kasvihuoneen tomaatit ovat aivan villiintyneet auringosta ja joudutaan varmasti kohta poistamaan katto kasvihuoneesta, jotta mahtuvat kasvamaan :) Jos oikein kauniisti pyydän, niin olisiko mahdollista että sinä kaikki tietävä Pekka Pouta, toimittaisit ensi viikoksi Tukholmaan reilut +30 astetta ja auringonpaistetta ja siirtäisit sitten sen saman tänne koti Suomeen koko elokuuksi? Jooko pliiiiis?

Kasvihuoneen rakennus ...

Viime päivien blogihiljaisuus ei todellakaan ole johtunut kauniista ja lämpöisistä kesäpäivistä! Syynä on ollut vihdoin (lähes 7 viikon odottelun jälkeen) saapuneen kasvihuone-vihervajan rakennusm joka on vienyt aikalailla mehut ja voimatkin rakentajista ... musta ainakin. Aamulla olen poikkeuksellisesti herännyt ennen Siisseliä suunnittelemaan seuraavaa rakennusvaihetta ja illalla kun on saanut vasaran akkuporan laskettua kädestään, niin ei ole paljon unta tarvinnut houkutella ja näin on bloginkin päivitys jäänyt harmillisen vähälle. Parannan tapani heti kun tuo riivatun unelmien kasvihuone valmistuu :)

Nyt rakennus on jo siinä vaiheessa, että tomaatti- ja kurkkuparat ovat päässeet sijaiskotina toimineesta Ikean siniseen kassiin upotetusta Biolan kasvusäkistä muuttamaan omaan hienoon kasvualtaaseensa, kasvihuoneen lämpöön :)

Siiderifiilis ja perinteinen rimpsavirhe!

Mä en ole juhannusihmisiä, en ainakaan ole tähän asti ollut :o/ Me ollaan lapsena asuttu kesät mökillämme saaressa Savonlinna lähellä, joten mökkielämää on tullut vietettyä yllin kyllin ilman juhannustakin. Kooma-mummi ja Super-vaari ovat lähes poikkeuksetta olleet töidensä luonteen puolesta juhannukset töissä. Minä ja Hisu-Mikkonen vietettiin siis juhannusta useimmiten Pikku-mummin kanssa eikä se juhannuskokkoa lukuunottamatta poikennut tavallisesta viikonlopusta. Muutamana kesänä hurjina  nuoruusvuosina tuli juhannusta vietettyä kaveriporukalla jonkun mökillä, saaressa telttaillen ja kerran jopa leirintäalueella. Todella monta juhannusta olen nyttemmin vanhempieni tavoin itsekin viettänyt töissä , työni päivystyksellisen luonteen takia. Näin ollen juhannuksella ei ole sen kummempaa arvoa minulle kuin muullakaan kesäisellä viikonlopulla. Kiva suomalainen perinnejuhlahan se on, mutta ei mitään esimerkiksi jouluun verrattuna.

Asennusohjeet ja viime joululta jäänyt jouluolut 

Tänä juhannuksena en tarvinnut olla töissä, kiitos mammaloman! Sen ihmeempiä suunnitelmia meillä ei kuitenkaan ollut, koska kauan odotettu kasvihuone-vihervajakin saapui sopivasti torstai-iltana takapihallemme.Sitä puuhastellessa menee varmasti juhannus rattoisasti ja luultavasti pari muutakin kesäistä viikonloppua. Ellimaikin kanssa oltiin kuitenkin sovittu, että kävisimme katsastamassa lähiseudun juhannusjuhlat ja kokon nyt ainakin. Päivän pihallamme puuhasteltuamme Ellimaikki etsi paikallislehdistä juhlat joissa olisi Ellimaikin sanojen mukaan 'paras siiderifiilis', mitä ikinä se tarkoittaakaan ;o) Päädyimme Jätkänkämpän juhannusjuhlille Rauhalahteen. Siellä todella oli siiderifiilis ja hiivatisti itikoita. Illan tullen alkoi lämpötilakin laskea liki pakkasen puolelle ja juhannuspäivän puolella kotona ollessamme mittari näytti alle kymmentä astetta. Todella moni uhmasi luonnonlakeja ja oli juhannusmielellä pukeutunut pikku-pikku-kesämekkoon tai shortseihin. Pakkasyössä itikoiden syöttinä noisa vermeissä ... Ellimaikin mielestä 'perinteinen rimpsavirhe'.

Köydenvetoa Jätkänkämpällä

Siisselin mekko: Phister & Philina, neule: DPAM, leggarit: Next

Loppuillasta oli Siisselin päähän laitettava Marimekon Simpanssi-pipo itikoilta suojaamaan.

Luonnollisesti Ellimaikin oli päästävä laulamaan karaokea. Harmi vaan, että jono oli niin pitkä ettei ehtinyt laulaa kun yhden kappaleen; Countryroad, Take me home

Kotimatkalla Ellimaikki keräsi kukkia tyynynsä alle juhannustaikoja varten. Ei muistettu Ellimaikin kanssa kuinka monta myrttiä sinne tyynyn alle piti piilottaa, joten Ellimaikki keräsi varalta 12. Ehken niitä sulhasiakin sitten tulisi varalta muutama enemmän. Ylimääräisethän voi aina potkia tieltä pois ;)

Ellimaikin mekko ja neule: H&M, leggarit: Gina tricot, kengät: Redfoot, laukku: Longchamp

Täytyy myöntää, että tämä juhannus on ollut oikein mukava kaikkine juhannusjuhlineen, joten ehken mustakin vielä isona tulee juhannusihminen!

Mustikkaa ja auringonpaistetta

Tänään on ollut todella kaunis sää, ei vielä varsinaisesti lämmin mun makuun, mutta ihan kaunis ja aurinkoinen. Aurinko paistoi niin kirkkaasti sisään likaisista ikkunoistamme, että mun oli yksinkertaisesti ihan pakko pestä siitepölyt ikkunoista. Kutsuin Kooma-mummin ihmettelemään Siisselin kanssa nurmikon vihreyttä ja sillä välin sain itse pestyä asuntomme teraasinpuoleiset ikkunat ulkoapäin. Siisseli oli ensimmäistä kertaa oikeasti ulkona ja nurmikolla ja mikä parasta, ilman housuja. Lounaskin nautittiin ulkona. Ihana päivä!

Älkää vielä soittako lastensuojeluun. Viritin päivänvarjon Siisselin ylle heti kuvanoton jälkeen.

Siisselillä alkaa olla melko laaja kokemus eri mauista ruokien suhteen, mutta mustikka oli vielä melko lailla uusi tuttavuus eiliseen saakka. Sottaista hommaahan sen syöminen on, mutta hyvin tuntui maistuvan. Välillä piti ihan nyrkkiä puida, kun lusikka meinasi olla liian hidas.

Sadepäivän pihatöitä

Meillä on parvekelaatikot odottaneet täyttymistään jo  lähes pari viikkoa. Kukat ovat myös olleet valmiina, mutta kukaan ei ole ehtinyt niitä laatikoihin laittaa. Lähinnä nuo ikävät vesisateet ovat olleet suurin syy parvelaatikoiden tyhjyyteen. Tämäkin aamu alkoi jo totuttuun tapaan vesisateella, tosin tihkuttavalla sellaisella. Kun Siisseli alkoi ehdotella ensimmäisiä päiväunia aamupäivällä, niin ehdotin Ellimaikille josko mentäisiin parvekkeelle laittamaan nuo kukat laatikoihin. Oli oikeastaan aika hauskaa puuhastella kun sade ropisi terassiin, Siisselikin nukkuin niin sikeästi. Ellimaikki täytti parvekelaatikot asiaankuuluvalla tavalla lekasoralla ja kesäkukkamullalla, ripaus koko kesän kestäviä lannoiterakeita sekaan ja Pelargoniat päälle. Kylläpä tuli kauniit laatikot! Mamman pikku puutarhuri ♥ Tomaatin ja kurkun taimetkin saatiin kasvusäkkiin odottamaan kasvihuoneeseen pääsyä ja yrtit ruukkuun. Kun nyt vain tulisi se kasvihuone. Siinä sitä onkin puuhastelemista sitten, tosin monta kukkaruukkuakin on vielä vaille kesäkukkia. Jos vaikka ensi viikonloppuna jatkaisi kukkapuuhasteluja.

Mamman puutarhurit ♥

Piski ja Siisseli uuvahtivat puuhasteluista.
Siisselin pyjama: Mothercare

Neiti Kilpisen uusi lautanen

Ellimaikin kilpikonna Felina eli neiti Kilpinen on tähän asti ruokaillut voipaperipalasen päältä. Hienoinen sotkuhan siitä yleensä on seurannut, mutta onneksi meillä on kivilattia joka on äärimmäisen helppo puhdistaa sen jäljiltä. Kaupunkiimme muuttanut herra Ikea, oli kuitenkin valmistanut juuri passelin kokoisen tarjottimen, jonka Siisselin kanssa ihan asioiksemme kävimme hakemassa 'minun Ikeastani'. Jäätävän kylmästä kesän alusta säikähtänyt neiti Kilpinen ei muutamaan päivään ole näyttänyt nenäänsä eteisen kenkähyllyn alta, ainakaan ruokailumielessä. Aamupäivällä syömäni mansikoiden tuoksu oli ilmeisesti kuitenkin sen verran vastustamaton, että se raahasi itsensä kaikkine kuorineen keittiöön kyselemään päivän ruokalistaa. Otimme uuden 'lautasen' koekäyttöön ja rakensimme sille herkullisen kurkku-mansikka-salaatin. Hyvin tuntui ruoka maistuvan uudelta lautaseltakin ja sitä sitten lähes koko perheen voimin piti ihmetellä. Mitenkähän tuo ruokailu jatkossa onnistuu, ilman Siisselin 'avustusta'? Sen verran mielenkiinnolla sitä tänään seurattiin :)

Aurinkoa, multaa ja kesäkukkia

Viikonlopun säät ovat olleet ihanat. Jopa minä voin rehellisesti sanoa, että oli ihan lämmin, ei kuuma mutta lämmin .... jos pysyi auringossa ja ilman liikkeeltä (sanotaanko sitä tuuleksi) suojassa. Villasukista en kuitenkaan vielä luovu, ehkä sitten kesällä kun on oikeasti lämmin. Mun helleraja on +35 ja alle sen on korkeintaan ihan lämmintä, viileää tai kylmää ... kuten useimmiten Suomen kesässä. Viime kesänäkään en käynyt kertaakaan edes uimassa, vaikka ranta on tien toisella puolella. Ei vaan ollut tarpeaksi lämmin :o/ Olenkin luultavasti oikeasti joku väärään paikkaan syntynyt Viidakon-Ykä. Ellimaikki sen sijaan kävi viikonloppuna uimassa jo toista kertaa. Oli kuulemma jäätävän kylmää, muttei pahasti. Mitä ikinä tarkoittaakaan 'ei pahasti jäätävän kylmä'?!

Ei pahasti jäätävän kylmää?!

Luottovaruste

Kaverukset auringonotossa

Auringon paistaessa tuli mansikkalaatikot siirrettyä, taimet jaettua ja istutettua, pihakalusteet ja terassit pestyä ja nurmikko lannoitettua. Kukkaruukut ja laatikotkin kaivoin jo esille. Mä sairastan vakavaa kesäkukkahullutusta aina kesäisin, kevät ja alkukesä on todella pahaa aikaa. Normaalisti tähän aikaan vuodesta olen jo vajaan kuukauden ajan kiertänyt kaikki puutarhamyymälät useaan kertaan ja vieraillut kahdella lempipuutarhallani, Hännisellä ja Heikkisellä vähintäänkin kerran päivässä kumpaisellakin. Makkarainen saa lievää näppylää tästä mun hullutuksesta, mutta siihen sen on vain ollut totuteltava. Ja hienosti se on mun mukana puutarhoilla pärjännytkin. On kuulemma osin siedätetty niihin jo lapsena äidn mukana. Suorastaan uskomatonta, mutta vasta eilen kävin puutarhalla ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Olen tietoisesti yrittänyt kaikin keinoin viivästyttää puutarhoille menoa ja näin ollen hullutuksen puhkeamista. Ja melko hyvin olen siinä mielestäni onnistunutkin! Kuvitelkaa nyt, kohta on kesäkuu eikä eiliseen mennessä yhtään kukkalaatikkoa ja kassia ollut meidän pihaan vielä ilmestynyt. Ehken tuo unelmien vihervajan suunnittelu on lievästi vaikuttanut asiaan, mutta uskomaton suoritus silti.

Kukkaistutusten kulloisenkin kesän värimaailma täytyy päättää ajoissa, ettei tule suuria määriä harhaostoksia. Väriin vaikuttaa luonnollisesti mieltymysten lisäksi kesän kukkatrendit ja tämän vuoksi on puutarhat koluttava useaan kertaan ihan vain tarjonnan tarkastamiseksi. Tämän jälkeen voi vallitsevan värin valita ja alkaa vatuloimaan eri lajikkeiden kesken. Rakastan erilaisia pelargonioita jo pelkästään helppohoitoisuutensa vuoksi ja niitä onkin meidän pihalla, terasseilla ja parvekkeilla joka kesä. Tänä kesänä ne ovat valkoisia. Pelargoniat tuovat mieleen Kreikan lomamatkoilta 'villeinä' ja runsaina kasvat pelargoniapensaat ja ehkä hivenen myös pikku-mummomme Pyyhkän kesäiset kukkaistutukset. Pikku-mummomme jo kastellessa mummojen taivaan pelargoniapensaita, on pelargonioita meillä pitkin pihaa, jotta mummomme saattaa niitä aurinkoisena päivänä pilven reunalta ihastella. Ripaus vaaleanpunaista ja lilaa on kukistamme löydyttävä Ellimaikin toivomuksesta ja näin tulee tänäkin kesänä olemaan. Eilen aloitin maltilisesti kukkavarustelun ostamalla valkoisia pelargonioita ja murattia laatikoihin ja lilan amppelin etuovellemme. Julistankin kesäkukkakauteni alkaneeksi ja varoitan kanssaeläjiä orastavasta hullutuksesta.

Valkoiset pelargoniat

Siisselin ilonpurkaus

Pihasuunnitelmia ja -unelmia

Me muutettiin noin 3 vuotta juuri  melkein valmistuneeseen rivitaloasuntoon, jossa pihan tilalla oli silloin lähinnä sepeliä ja rakennusjätettä. Rivitalossamme on ainoastaan 4 huoneistoa, joista 2 oli muuttohetkellämme vielä keskeneräisiä ja myymättä. Koska taloyhtiömme on noinkin lilliputtimainen, on meillä bonuksena isot pihat. Ensimmäisenä kesänä saimme takapihallemme 'nurmikon' tai ainakin kaukaisesti sitä muistuttavan epätasaisen ja vihreän alueen. Vihreys tuli lähinnä voikukista ja muista kauniista kukista rikkaruohoista. Meillä on 2 parveketta ja rakensimmekin heti ensimmäisenä kesänä alakerran 'parvekkeen' jatkeeksi terassin. Seuraavana kesänä Ellimaikki rakensi itselleen kesätyöpaikan pihan perälle eli istutti kahteen istutuslaatikkoon mansikoita, salaattia, tomaattia ja yrttejä. Sain ostaa niitä siitä lievästi kaupan hintoja huokeammin, joskus jopa ilmaiseksi :) Samaisena kesänä aloin haaveilla itselleni pientä kasvihuonetta ja vihervajaa talvisäilöksi ruukuilleni ja ihanaiselle Vespalleni. Rakastuin ensisilmäyksellä Kekkilän Vihervaja Lepoon. Siinä vihervajan ja pienen kasvihuoneen välille on sijoitettu pieni pergola, jossa puutarhatöiden lomassa voi nautiskella virkistävää sihijuomaa. Viime kesänä ei tuon ihanaisen vihervajan rakentaminen onnistunut, koska Puuha-Petemme Super-Vaari ei ollut maisemissa. Oli muuttanut Kooma-mummin kanssa kesän viettoon Budapestiin. Insinöörin rakennustaitoihin en luottanut, koska insinöörien koulutus antaa valmiudet lähinnä ohjeiden lukuun ja näennäiseen työnjohtoon. Yksinkään en sitä saisi rakennettua, vaikka Super-Vaarin tyttönä melkoisen näppärä olenkin. Rakennuspuuhia rajoitti lievästi myös mahassa varpaitaan kasvatteleva pikku Siisseli. Kivien kantamistahan se ei kuitenkaan estänyt ja niinpä päätin rakentaa terassimme reunaan pari muurikivin reunattua kukkapenkkiä. Piristi kummasti pihaamme, mutta kasvihuone vihervajoineen jäi edelleen kummittelemaan wannabe-puutarhurin päähäni.

Pihamme kesällä 2009

Vihdoin saatiin edes terassi

Mamman pikku puutarhuri hommissa

Kun kevätaurinko alkoi paljastaa terassiamme lumen alta, heräsi pikku puutarhuri talviuniltaan. Ellimaikin syksyllä istuttamat tulppaanit alkoivat nousta kukkapenkeissä ja minun rakastamat pionitkin olivat selvinneet talvesta. Kun koko piha oli lumeton, paljastui pihamme perälle viime kesänä naapurimme pihaprojektin yhteydessä tehty 'laajennus'. Naapurimme levitteli pihaltaan tulleen hukkamaan meidän pihamme perälle ja saimme näin jo valmiiksi isoon pihaamme lisää reilun metrin. Pihan perällämme oli nyt ruma kaistale täynnä rikkaruohoja. Jotainhan sille pitäisi tehdä! Ja sieltä se taas syöksyi ohjuksen lailla talvihorroksestaan vironneena aivojani askarruttamaan, Vihervaja. Kuin kasvavan vihervajavimman tietäen, toi Posti-Pate muun postin mukana HobbyHallin kevätkuvaston. Ja siellä niitä oli, uusia erimallisia 'vihervajoja'. Ensimmäistä kertaa oli markkinoille tullut Kekkilän Vihervaja malliston lisäksi vastaavia piharakennuksia muiltakin valmistajilta. Useitakin pihallemme sopivia vaihtoehtoja olisi siis tarjolla. Muutaman viikon tuumailun ja mittailun tuloksena päädyin kuvastossa kanta-asiakastarjouksena olevaan vaja-kasvihuoneyhdistelmään. Ja viime hetkellä, viimeisenä tarjouksen voimassaolotuntina ehdin vielä tilata napsauttaa kyseisen vihervajan itselleni meille. Vihdoinkin saisin kauan kaipaamani kasvihuoneen, säilytystilaa puutarhavälineilleni ja talvisuojan Vespalleni. Trippelhurra!

Makkarainen ja Siisseli pihatöissä

kuva lainattu täältä

 Noin minäkin loppukesästä kastelen kurkkujani ja tomaattejani tuolla kasvihuoneessa. Pelargonia-amppelit roikkuvat ulkonurkissa ja ilta-auringon laskiessa voi taas nauttia sihijuomaa ja mansikoita tuon Lillukan Vihervajan viereen kyhätyllä pikku terassilla ;) Tuosta vajan puoliskosta olisi ajatus tuunata ikkunoilla ja 'kauniimmalla' ovella vähän sievempi. Ajatuksena olisi, että pikku Siisseli voisi pitää sitä kesäisin leikkimökkinä kunhan vähän kasvaa. Eilen istuttiin  Kooma-mummin kanssa terassin laidalla tuumailemassa eikä Siisseli ollut vielä yhtään varma haluaako mamman pikku apuriksi puutarhahommiin kesällä. Tai ehkä se oli tuo I ♥ Cat -paita. Auringollakin voi olla jotain tekemistä asian kanssa ;o)

housut ja paita: Next, hattu: Baby Gap

Syöttötuoli

Meillä alkaa pikkuhiljaa lähestyä syöttötuolin osto. Siisselihän ei vielä istu, eikä näin ollen vielä tarvitse varsinaista syöttötuoliakaan. Toki meillä syödään jo muutakin kun pelkkää tissikiisseliä, mutta lusikka osuu suuhun toistaiseksi ihan sitterissä istuen. Olin ajatellut hankkivani Stokken Tripp Trapp -tuolin ihan sen monikäyttöisyyden takia ja onhan se toki tyylikkään näköinenkin, ainakin minun silmään. Ongelmana ja vatuloinnin kohteena on ollut ainoastaan tuolin väri. Aluksi tuumailin lähinnä valkoisen ja kuultovalkoisen välillä, pikkuhiljaa kuvioihin astui musta kuultovalkoisen tilalle, hieman myöhemmin kiinnostuin lilasta ja jopa vaaleanpunaisesta ... Jos jollain sattuu olemaan joku noista joutavana, niin se ratkaisisi väriongelman, koska käytettykin meille kelpaisi, muuten joudun vatuloimaan värien valinnan kanssa uutta tuolia hankkiessa.

Viime viikolla Lastentarvikkeessa pistäytyessä silmääni sattui Nuna Zaaz syöttötuoli. Ideana tässäkin tuolissa on, että se kasvaa käyttäjän mukana. Siisselillähän on jo useissa kuvissa vilahdellut Nunan Leaf sitteri, joka on mielestäni paitsi todella tyylikkään näköinen myös erittäin mukava ja laadukas käytössä. Ja niinpä pysähdyinkin tarkastelemaan tätä samaisen merkin tuolia hieman tarkemmin. Designiltaan tuoli jatkaa Nunalle tyypillistä linjaa, joka kyllä miellyttää minun silmääni. Tuoli oli erittäin tukeva, kuten jo meille tuttu sitterikin on. Muoviosat konepestäviä ja kätevästi irrotettavia. Ja hintakin taisi olla suurinpiirtein sama kun Stokken tuolilla. Nythän se sitten kriisin lykkäsi!

"Is it a designer chair, or one destined for daily juice-box battles? The Nuna ZAAZ™ masters both, beautifully.

Built from the ground up with clever and practical design, our innovative high chair grows with your baby for years of chic yet sturdy mealtimes. The ZAAZ is exceedingly safety tested, comfortable, customizes to any size and matches your pre-baby lifestyle."

Nuna Zaaz
Kuva lainattu nuna.eu

Nuna Leaf.
Kuva lainattu Nuna.eu

 Onko kellään kokemuksia tuosta Nunan Zaaz tuolista? Tai vaihtoehtoisesti ylimääräistä Tripp Trappia? Kumpi tahansa auttaisi meitä tässä ongelmassa eteenpäin :o) Ja muutkinvinkit, kokemukset ja mielipiteet otetaan mielellään vastaan.