torstai 22. marraskuuta 2012

Pauli-serkun pallot ja muita villityksiä

Hello, my name is Lillukka and I'm shopaholic :)

Sen lisäksi, että olen parantumaton shopauttaja, olen myös äärettömän altis kaikille yllytyksille, villityksille ja pakko-saada-koska- kaikilla- muillakin-on-jutuille. Usein saatan olla etunenässä hankkimassa jotain viime hetken villitystä tai jopa aloittamassa sellaista. Sisustusasiat ja ulkomaan matkat iskevät todella lähelle tätä ihmisen aivoissa sijaitsevaa shopautuslohkoa ja tarvitseeko edes mainita, että viime aikoina lastenvaatteet ovat vieneet valtaosan tämän aivolohkon kapasiteetistä. Insinööri on tottunut tilanteeseen, muukin perhe alkaa olla sinut sen kanssa, ystäväni eivät ymmärrä laisinkaan (paitsi Vihreä ja Violetti), valtaväestöstä puhumattakaan. Jokin terapiahan tällekin hullutukselle varmasti on räätälöity, mutta en halua terapiaan. Multa yksinkertaisesti puuttuu sairaudentunto. Terapiat ovat sitäpaitsi vanhanaikainen hoitomuoto ja liekkö edes tehoaisivat nykyajan hullutuksiin. Nykyaikaa sensijaan ovat erilaiset vertaistukiryhmät ja minullekin sellainen on löytynyt Facebookista. Kiitos jälleen Mini Rodini -salaseuran ihanat naiset <3 Ilman teitä tuskin pystyisin ... pitämään hullutustani yllä :D

Jo alkusyksystä törmäsin muutamassa sisustusliikkeessä piipahtaessani Pauli-serkun palloihin. Ihastelin herkullisen värisiä valopalloja ja sijoitin ne mielessäni Siisselin huoneeseen, sopisivat myös Ellimaikin kamariin. Valkoiset pallerot sen sijaan kruunaisivat sisustuksemme .... joltain osin, en vielä silloin pystynyt päättämään minkä. Jotenkin kesä oli vielä niin lähellä, etten kuitenkaan osannut paneutua valopalloihin vielä sen tarkemmin. Jokin aika sitten herra Stockmann lähestyi minua sähköpostilla ja kertoi luovuttavansa nämä ihanaiset pallot minulle suorastaan pilkkahintaan. Kun samaan aikaan myös vertaistukiryhmäni naiset olivat saaneet herra Stockmannilta samaisen houkuttelevan tarjouksen ja alkoivat julkaista hankkimiensa palleroiden sijoituskuvia, oli minunkin tilattava Pauli-serkku meille kylään. Myöhemmin kuulin, että tukiryhmämme hulluttelun ansiosta Pauli-serkku oli käynyt virittämässä pallonsa lähes viimeistä palloa myöten. Tuli siis loppu tällekin villitykselle!



Kun Pauli-serkku oli käynyt virittämässä pallonsa oli taas aikaa paneutua uusiin villityksiin. Kalenteri alkaa muistutella joulukuun lähestymisestä, Posti-Paten salkku on täynnä joulun lelukuvastoja, kauppojen näyteikkunat alkavat muuttua punaisemmiksi ja pieniä tonttuja alkaa vilahdella siellä täällä. Vertaistukiryhmän mammat alkavat suunnitella lasten jouluvaatetusta ja mulle iskee paniikki, täytyykö jouluksi pukeutua jotenkin erityisesti :/ Meidän Kooma-mummi ei koskaan pukenut meitä NooNoon kanssa piparkakkupojiksi tai tontuiksi, onneksi, ajattelen! Toki aavistuksen siistimmin pukeuduttiin, muttei mitään rooliasuja. Ellimaikki oli piparkakkutyttö ensimmäisessä tanssikoulunsa joulunäytöksessä, ollessaan 2-vuotias punaposki, tulirokon takia. Mutta jouluna piparkakut olivat ainostaan jälkiruokapöydässä. Ja niin ne ovat tänäkin jouluna. Tonttulakit kuitenkin kuuluvat jouluun ja sellainen pitäisi Siisselillekin hankkia. Isänpäivälahjaa hankkiessani näin Kuopion uudessa Polarn o Pyretin liikkeessä kivan puna-valko-raidallisen tonttulakin. Seuraavalla viikolla alkoivat tukiryhmän naiset jo harmitella näiden ihanaisten tonttulakkien loppumista useista eri Popin liikkeistä. Päätin samantien viettää 'tyttöjen päivää' Ellimaikin kanssa ja lähteä tarkistamaan meidän Popin tilanteen. Ehken nämä villitykset löytävät tiensä vähän hitaammin tänne maalle, mutta lakkeja oli hyllyssä vino pino. Nappasin Siisselille tuliaisiksi yhden. Seuraavana aamuna palasin hakemaan loput jäljelle jääneet 7 tonttulakkia tukiryhmän naisten paljaspäisille tontuille ;)

Räkänokka tonttu ja POPin tonttulakki
Mitähän nyt alkaisi hullutella? Olisiko kellään hyviä ideoita. Varpunen nyt ainakin pitäisi saada Siisselin leluille, ehkä omillekin  ;)

photo by Varpunen.com

tiistai 20. marraskuuta 2012

Lötiekids - norsuja ja taloja

Piipahdin pitkästä aikaa Lötiekidsin sivuille katsomaan josko jotain uutta olisi ilmestynyt. Edellisestä mallistostahan meiltä löytyy jo fillari-paita ja -shortsit sekä kala-body. Laadultaan nuo ovat olleet todella hyviä; ovat kestäneet pesun nyppyyntymättä ja haalistumatta, muotonsa ja kokonsa ovat pitäneet täysin, nepparit ovat edelleen paikoillaan ja mikä parasta, kangas on aivan ihanan pehmoista ja silti napakkaa. Tämän vuoksi olenkin jo tovin odotellut uutta mallistoa. Tänään siis 'eksyin' salaa insinööriltä noille sivuille ja siellä ne olivat ... norsu- ja talokuosit syötävän herkullisissa uusissa väreissä, laventelissa ja turkoosissa. Paidatkin olivat saaneet pitkät hihat talven kunniaksi. Mä luulen, että meidän Siisselin on pakko saada tuollainen turkoosi talomekko ja laventeli norsu-paita :)

photo by Lötiekids.com

photo by Lötiekids.com

tiistai 13. marraskuuta 2012

Selkä edellä puuhun vai kasvot edellä ... vankilaan?

Viime syksynä näihin aikoihin vertailin kuumeisesti erilaisia lastenrattaita, turvakaukaloita ja muuta välttämätöntä tilpehööriä, jota pienen lapsen kanssa elo edellyttää. Lastenrattaat olivat edelleen pääsääntöisesti moottoroimattomia ja 3-4 renkaalla varustettuja eikä turvakaukalotkaan olleet järin muuttuneet sitten Ellimaikin syntymän. Kaukaloiden lisukkeeksi oli kuitenkin tulleet erilaiset telakointiasemat, joihin perehtyminen olikin sitten oma lukunsa. Pitkällisen vatuloinnin jälkeen päädyimme hankkimaan Maxi Cosin Pebble turvakaukalon lisävarusteenaan samaisen merkin Familyfix -telakka. Sen lisäksi, että tuo Familyfix osasi lähes puhua (merkkivalot ja äänet oikein asennuksen takaamiseksi) siihen saisi kiinnitettyä myös seuraavan vaiheen Pearl turvaistuimen. Varsin näppärää, ajattelin.

No muutama viikko sitten tuli ensilumi, pakkaset ja toppahaalarit. Samassa rytäkässä meidän kunniakkaasti palvellut turvakaukalo otti ja kutistui kokoa pienemmäksi. Siisselin lisääntyneellä vaatetuksella saattoi toki olla oma osuutensa kutistumiseen ;) Joka tapauksessa meille tuli akuutti tarve hankkiä seuraavan vaiheen turvaistuin pienelle matkaajallemme. Siitä se vatulointi sitten taas alkoi. Kuvittelin, että olin helpottanut tätä valintaa viime syksynä valitsemalla tuon Maxi Cosin Familyfix-telakan. No totuushan oli, että siihen sopiva seuraavan vaiheen istuin oli mahdollista asentaa ainoastaan kasvot menosuuntaan päin ja sellaisen turvaistuimen hankkijat laitetaan Suomessa vankilaan omalle osastolleen, sinne neuvolan kasvatusohjeita vastustavien vanhempien sekaan. Lasta ei kuulemma missään tapauksessa saisi kuljettaa kasvot menosuuntaan päin Suomen rajojen sisäpuolella. Mikäli kuitenkin matkustat esimerkiksi keski-eurooppaan niin rajaylityksen yhteydessä passintarkastuksen lisäksi tulee turvaistuimet vaihtaa suositusten mukaan kasvot menosuuntaan. Perin juurin mystistä. Eikös autot kulje neljällä pyörällä ja pääsääntöisesti eteenpäin joka maassa?! Ekä lasten anatomiassakaan taida suurempia eroja maantieteellisesti olla.

Jo vot sanon ma! Paniikin sekaiset tuntemukset alkoivat jälleen ottaa vallan ja ajattelin, että meidän perhe julistetaan ulkonaliikkumiskieltoon ellemme pikaisesti löytäisi lakien ja asetusten mukaista jakkerpallia autoomme. Internet ei juurikaan tuonut helpotusta asiaan, pikemminkin sieltä löytyi näpsäkkä valikoima erilaisia turvaistuimien uutuusmalleja palkeilla, turvatyynyillä ja muilla välttämättömillä varusteilla. Lukaisin pikaisesti Salaseuran mammojen kokemukset erilaisista turvaistuimista, pakkasin insinöörin ja Siisselin autoon ja suuntasimme Lastentarvikkeeseen testailemaan erilaisia turvaistuimia. Olin ajatellut testata mahdollisimman suuren valikoiman istuimia Lastentarvikkeessa ja tilata tuolin sitten reilusti halvemmalla ulkomailta (ilkeä ja pihi ihminen kun olen). Ystävällinen myyjä-täti esitteli pahaa aavistamatta meille erilaisia malleja ja kertoi palkki-istuimien olevan s****nasta. Totta tai ei, niin valikoiman pienentämiseksi päätimme unohtaa moiset jakkarat. Usean istuimen esittelyn jälkeen, kysyin vielä myyjältä telakkaamme sopivaa Maxi Cosin Pearl-istuinta. Kyseisestä istuimesta löytyi ainoastaan punainen mallikappale ja sen saisi kuulemma halvemmalla, koska väri pistuisi valikoimasta. Mutta tätä istuinta hän ei missään tapauksessa voisi suositella, koska siinä lapsi joutuisi matkustamaan kasvot menosuuntaan päin. Kysyimme kuitenkin vielä istuimen hintaa ja aavistuksen vastahakoisesti myyjä kertoi voivansa antaa istuimesta reilun 30% alennuksen. Ennalta sovituin 'käsimerkein' viestitin insinöörille istuimen olevan ulkomaisiakin verkkokauppoja halvempi. Insinööri puolestaan viittoi minulle pystyvänsä sopeutumaan istuimen punaiseen väriin suunnitellun mustan sijaan. Vankilaa tai ei, niin päätimme ostaa tuon lähes kielletyn istuimen pienelle matkaajallemme.

Siisseli on nyt pari viikkoa matkustanut iloisin mielin uudessa jakkarassaan ja vaikuttaa silminnähden tyytyväiseltä valintaamme. Eikä meistäkään insinöörin kanssa kumpikaan ole vielä joutunut sinne niskuroivien vanhempien vankilaosastolle.