Kolmas ulottuvuus

Edellisen kerran kirjoitin Siisselin 8kk neuvolasta ja huimasta kehityksestä viime aikoina. Odottelin jo lievää taantumaa tai edes hidastumaa tuossa kehityksen hurjassa etenemisessä, mutta ketun kikkareet :) Kun Siisseli parisen viikkoa sitten keksi nousta seisomaan, niin ei kai sitä kuka paikallaan viitsi seisoskella. Eilen illalla löysin pienen riiviöni kävelemästä sohvan reunaa pitkin edestakaisin. Tänään nämä harjoitukset jatkuivat ja kuin kokeeksi piti Siisselin testata mitä tapahtuu, kun irrottaa molemmat kädet irti tuesta. Useimmiten lopputuloksena oli nurin kumpsahdus ja huuto. Sitkeyttä ei tuosta Irmelistä ainakaan voi sanoa puuttuvan, koska kerta toisensa jälkeen lattialta nousi ylös entistä itsevarmempi pikku puuhastaja. Periksiantamattomuus palkittiin vihdoin juuri ennen iltapesuja. Jännittynein, mutta varmoin liikkein puuhastaja irrotti kätensä sohvan reunasta, kääntyi ja kurkotti kohti vieressä olevaa sohvapöytää ottaen samalla pienen (hyvin pienen) askeleen kohti 'maalia'. Kaikki 4 pikku hammasta paljastava hymy kuvasti sitä suunnatonta riemua, joka täytti ahkeran pikku puuhastajan. Uusi ulottuvuus oli löytynyt ♥ Valitettavasti Valokuvaaja Lillukka ei ehtinyt säätää aukkoa ja suljinaikaa sopivaksi, joten kuvaa ei tästä hetkestä todisteena ole. Totta puhuen Lillukka ei ihmetykseltään ehtinyt poistaa edes linssisuojusta kamerastaan :)

Vielä viikko sitten olin sitä mieltä, että lastentarvikeliikkeissä myytävät konttauskypärät ovat maailman turhin ja joutavin kapistus. Loppuviikosta alkoi pikku puuhastajalla olla kumpsahduksistaan johtuvia mustelmia niin paljon, että harkitsin kantaani kyseiseen kypärään uudemman kerran. Kun puuhastaja putosi ensimmäisen kerran rappusista (onneksi vain alimmalta), kävin ostamassa kypärän :)