tiistai 14. elokuuta 2012

Savolaislipulla Madonnan keikalle :)

Meillä oli sunnuntaina serkkutyttöjen kanssa tyttöjenpäivä ja todella hauska päivä olikin. Me savolaistyttöset, Ellunen ja Lillonen, lähdettiin varhain sunnuntai-aamuna kohti Helsinkiä. Matka meni rattoisasti ja sää lupaili upeaa iltaa. Bilebagaashit purimme Keravalaistuneen, oikeasti savolaisen, Jempon luo. Pikainen pöksyjen vaihto ja menoks! Siiderifiilis alkoi kohota, vaikkei ainoatakaan siideriä oltu vielä nautittu. Lähijunassa Ellunen ja Jemppo ostivat tavalliset liput kohti Helsinkiä ja minä juntti menin pyytämään konduktööriltä savolaislipun. Se vain valui suustani ulos, ilman että ehdin kytkeä minkäänlaista junttisuodatinta päälle. Perinteinen rimpsavirhe? Nolotti, osin hävettikin ... hetken. Konduktööri-setä nimittäin sanoi, että savolaislipun hinta riippuu mistä on kotoisin ja Kuopiosta kotoisin oleville se ei maksanut mitään. Lopuksi setä tyrkkäsi mulle iloisen savolaislipun käteen ja toivotti hyvää matkaa ja mukavaa iltaa :) Ja minä onttopää jäin ihmeissäni tuijottamaan uutuuden kiiltävää savolaislippuani, joka hymyili mulle hyväntuulisena. Tajusin sentään kiittää konduktööriä. Viivähtävän hetken mietin, että mitä junttia selittäisin tarkastaja Koiraselle, jos sellainen sattuisi savolaislippuani tarkastamaan. Ehkä lippu puhuisi puolestani. Paluulippua automaatista ostettaessa, ei valikoimassa savolaislippua ollut. Jouduin tyytymään opiskelijalippuun.

VR:n savolaislippu ja opiskelijalippu.


Perillä Helsingissä meillä oli hyvin aikaa kerätä voimia ja kohotella siiderifiilistä. Suuntasimme varikkokäynnille Memphisiin ja veimme kuppilan viimeisen vapaana olevan pöydän. Joku muukin oli menossa Mamman keikalle. Samurai Chicken suhautti virtaa suoniimme ja me saatiin Jempon kanssa kauan kaivatut siiderit (kotiäidin unelma), Ellunen sai treffikutsun. Kaikki sai tarvitsemansa ;)

Fiilis eikun kohosi saapuessamme Olympiastadionille. Me ollaan kaikki serkukset fanitettu Madonnaa, kukin omaan aikaamme ja nyt olikin hienoa päästä katsomaan supersankariamme kaikki yhdessä. Liput meillä oli tarkoituksellisesti varattu kentälle, jotta saisimme vapauttaa itsemme ilakoimaan järjestysmiesten siihen sen kummemmin puuttumatta. Pääsimme suht' eteen ja eikun odottelemaan bileiden alkua. Lämppäriksi oli merkitty joku ihmeen Martin Solveig, josta me kotiäidit sen kummemmin kun Ellunenkaan ei oltu aiemmin kuultu. Martti oli ihana ♥ ja Martista huumaantuneena me tytöt päätettiin, että sitten kun ollaan keski-ikäisiä ja edes vähän kulahtaneita, niin lähdetään Ibizalle klubilomalle. Mukaan tarvitaan vaan korillinen hassuja sieniä (Käyköhän mustatorvisienet? Ne on mun mielestä hassumpia kun kanttarellit ja paljon muita en tunne.) ja reilusti tekorusketusta. Eli solarium ja sienimetsä olkoot harrastuksemme siihen saakka ;)

Martti ♥
Martin lopetettua olimme jo malttamattomia itse pääesiintyjän suhteen. Katsomoiden yleisökin alkoi riehaantua ja teki upeita koko stadionin kattavia aaltoja kokonaisen sarjan. Innostuipa jotkut laulamaan 'Happy Birthdaytakin' Madonnan syntymäpäivien kunniaksi. Pikkuhiljaa aallot laimenivat ja alkoi odotus. Reilun tunnin kuluttua Martin lopetettua valot stadionilla pimenivät ja pamahti. Upea show sai alkunsa. Voin sanoa, että odotukseni konserttia kohtaan olivat huikeat, mutta Mamma ylitti ne kaikki. Show oli aivan uskomattoman upea. Joku Iltalehden toimittaja kommentoi Madonnan olleen poissaoleva ja konsertin jättäneen hivenen kylmäksi. Me oltiin ihan liekeissä! Liekkö itse toimittaja ollut poissa, mutta Madonna oli läsnä! Trippehurra Mammalle!!





2 kommenttia:

  1. ooo,ihanaa.tuli niin hyvät fiilikset kun olet osannut kaikki tunteet tulkita tähän tekstiin!!! mie vihellän täällä hienon päivän/illan ja blogikirjoituksen kunniaksi! ja isot mehut sille!

    VastaaPoista