sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Lomat lopussa!

 Syyskuun vaihtuessa lokakuuhun loppui mammalomani ja alkoi 3 viikon kesäloma. Insinööri taas vuorostaan jäi pappalomalle. Olimme kerrankin pitkästä aikaa kaikki yhtäaikaa lomalla ja vieläpä ilman sen kummempia suunnitelmia. Jopa Ellimaikin syysloma sattui sopivasti tähän samaan 'lomasumaan'. Aluksi lähes ahdisti moinen lomien hukkaan heitto. Ei lomalla vaan olla, täytyy olla jokin suunnitelma ... edes joku pikku matka tai jotain. Hyvin pian aloin kuitenkin tottua pelkkään lomailuun. Oli ihana vain olla ja puuhastella mitä mieleen tuli.

Samalla päätin pitää lomaa myös blogista. En niinkään sen vuoksi että olisin missään määrin väsynyt kirjoittamiseen tai senkään vuoksi ettenkö olisi keksinyt mitään kirjoitettavaa. Aiheita olisi ollut mielin määrin ja välillä sormet suorastaan syyhysivät päästä koneelle päivittämään blogiani. Olin kuitenkin päättänyt 'pyhittää' loppulomani ainoastaan lomapuuhasteluun perheen kanssa. Edes muiden blogeja en lukenut samalla intensiteetillä. Pientä helpotusta vierotusoireisiin antoi Facebookin MiniRodiniMammojen Salaseura, jota saattoi seurata vaikka mobiilisti Pikku-Ompulla,lähes salaa jopa itseltään. Kiitos Salaseuran Mammoille, pelastitte lomani!

10 kuukauden mittainen mammaloma oli kulunut hurjan nopeasti, 3-viikkoinen kesäloma suorastaan vilisti karkuun ja pois kalenteristani ja töihin paluu alkoi lähestyä. Viikko sitten todellisuus kopsautti minua takaraivoon, kuin tekojää lapsena luistimilta kaatuessa. Elämäni viimeinen mammaloma oli ohi ja minun oli aika palata töihin suloiseksi myrkynkeittäjäksi. Voin rehellisesti sanoa, että pidän työstäni, työpaikastani ja erityisesti työkavereistani todella, todella paljon ja olinkin tavallaan salaa odottanut töihin paluuta jo jonkin aikaa. Viimeisenä iltana ennen töihin paluuta tajusin kuitenkin mitä kaikkea joutuisin jättämään taakseni ja toisaalta mitä kaikkea oli edessä. Aamuheräämiset ahdistivat ehkä eniten. Onneksi kuitenkin Pikku-Siisseli sai paikan Super-Vaarin ja Kooma-Mummin joulukuussa avattavasta 'yhden lapsen päiväkodista', eikä näin ollen joutunut jakamaan samaista ahdistusta kanssani.


No nyt on sitten takana ensimmäinen työviikko ja jo pari vapaapäivääkin. Työpaikka oli lähes ennallaan ja ihanaiset työkaverinikin olivat ikävöineet minua lähes yhtä paljon kuin minä heitä. Ettekö olleetkin? ;) Jopa pari uutta työkaveria olin saanut. Herääminen on kamalaa, mutta ehken siihen taas tottuu. Luultavasti ei ;) Paluu arkeen sujui siis varsin hyvin ja Siisselikin on saanut nauttia vaihteeksi isän kanssa puuhastamisesta ja päinvastoin. Ellimaikki haluaisi, että perustettaisiin lelukauppa, jotta mamman ei tarvitsisi aamulla herätä ja lähteä ennen häntä. Ehkä sitten jonain päivänä, sitten isona :)

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä töihinpaluuseen!:) Kyllä niihin aamuherätyksiin tottuu. Mä jollain sairaalla tavalla jopa tykkään niistä, koska mä herään, lenkitän koirat ja lähden ennen kuin muu perhe herää, ja saan ihan rauhassa ajella töihin ja kuunnella radiota. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kyllä tarvitaan! Ei niinkään töihin, mutta noihin aamuheräämisiin :) Mä saattaisin jopa tottua niihin jos työt alkaisivat esim klo 9, mutta kun klo 7 on järkyttävän aikaisin. Herätä pitää siis jo 5.30 ja siihen ei vielä sisälly aamupalat, lasten viemiset, koira jne ...

      Poista