Pauli-serkun pallot ja muita villityksiä

Hello, my name is Lillukka and I'm shopaholic :)

Sen lisäksi, että olen parantumaton shopauttaja, olen myös äärettömän altis kaikille yllytyksille, villityksille ja pakko-saada-koska- kaikilla- muillakin-on-jutuille. Usein saatan olla etunenässä hankkimassa jotain viime hetken villitystä tai jopa aloittamassa sellaista. Sisustusasiat ja ulkomaan matkat iskevät todella lähelle tätä ihmisen aivoissa sijaitsevaa shopautuslohkoa ja tarvitseeko edes mainita, että viime aikoina lastenvaatteet ovat vieneet valtaosan tämän aivolohkon kapasiteetistä. Insinööri on tottunut tilanteeseen, muukin perhe alkaa olla sinut sen kanssa, ystäväni eivät ymmärrä laisinkaan (paitsi Vihreä ja Violetti), valtaväestöstä puhumattakaan. Jokin terapiahan tällekin hullutukselle varmasti on räätälöity, mutta en halua terapiaan. Multa yksinkertaisesti puuttuu sairaudentunto. Terapiat ovat sitäpaitsi vanhanaikainen hoitomuoto ja liekkö edes tehoaisivat nykyajan hullutuksiin. Nykyaikaa sensijaan ovat erilaiset vertaistukiryhmät ja minullekin sellainen on löytynyt Facebookista. Kiitos jälleen Mini Rodini -salaseuran ihanat naiset <3 Ilman teitä tuskin pystyisin ... pitämään hullutustani yllä :D

Jo alkusyksystä törmäsin muutamassa sisustusliikkeessä piipahtaessani Pauli-serkun palloihin. Ihastelin herkullisen värisiä valopalloja ja sijoitin ne mielessäni Siisselin huoneeseen, sopisivat myös Ellimaikin kamariin. Valkoiset pallerot sen sijaan kruunaisivat sisustuksemme .... joltain osin, en vielä silloin pystynyt päättämään minkä. Jotenkin kesä oli vielä niin lähellä, etten kuitenkaan osannut paneutua valopalloihin vielä sen tarkemmin. Jokin aika sitten herra Stockmann lähestyi minua sähköpostilla ja kertoi luovuttavansa nämä ihanaiset pallot minulle suorastaan pilkkahintaan. Kun samaan aikaan myös vertaistukiryhmäni naiset olivat saaneet herra Stockmannilta samaisen houkuttelevan tarjouksen ja alkoivat julkaista hankkimiensa palleroiden sijoituskuvia, oli minunkin tilattava Pauli-serkku meille kylään. Myöhemmin kuulin, että tukiryhmämme hulluttelun ansiosta Pauli-serkku oli käynyt virittämässä pallonsa lähes viimeistä palloa myöten. Tuli siis loppu tällekin villitykselle!

Kun Pauli-serkku oli käynyt virittämässä pallonsa oli taas aikaa paneutua uusiin villityksiin. Kalenteri alkaa muistutella joulukuun lähestymisestä, Posti-Paten salkku on täynnä joulun lelukuvastoja, kauppojen näyteikkunat alkavat muuttua punaisemmiksi ja pieniä tonttuja alkaa vilahdella siellä täällä. Vertaistukiryhmän mammat alkavat suunnitella lasten jouluvaatetusta ja mulle iskee paniikki, täytyykö jouluksi pukeutua jotenkin erityisesti :/ Meidän Kooma-mummi ei koskaan pukenut meitä NooNoon kanssa piparkakkupojiksi tai tontuiksi, onneksi, ajattelen! Toki aavistuksen siistimmin pukeuduttiin, muttei mitään rooliasuja. Ellimaikki oli piparkakkutyttö ensimmäisessä tanssikoulunsa joulunäytöksessä, ollessaan 2-vuotias punaposki, tulirokon takia. Mutta jouluna piparkakut olivat ainostaan jälkiruokapöydässä. Ja niin ne ovat tänäkin jouluna. Tonttulakit kuitenkin kuuluvat jouluun ja sellainen pitäisi Siisselillekin hankkia. Isänpäivälahjaa hankkiessani näin Kuopion uudessa Polarn o Pyretin liikkeessä kivan puna-valko-raidallisen tonttulakin. Seuraavalla viikolla alkoivat tukiryhmän naiset jo harmitella näiden ihanaisten tonttulakkien loppumista useista eri Popin liikkeistä. Päätin samantien viettää 'tyttöjen päivää' Ellimaikin kanssa ja lähteä tarkistamaan meidän Popin tilanteen. Ehken nämä villitykset löytävät tiensä vähän hitaammin tänne maalle, mutta lakkeja oli hyllyssä vino pino. Nappasin Siisselille tuliaisiksi yhden. Seuraavana aamuna palasin hakemaan loput jäljelle jääneet 7 tonttulakkia tukiryhmän naisten paljaspäisille tontuille ;)

Räkänokka tonttu ja POPin tonttulakki

Mitähän nyt alkaisi hullutella? Olisiko kellään hyviä ideoita. Varpunen nyt ainakin pitäisi saada Siisselin leluille, ehkä omillekin  ;)

photo by Varpunen.com

Lötiekids - norsuja ja taloja

Piipahdin pitkästä aikaa Lötiekidsin sivuille katsomaan josko jotain uutta olisi ilmestynyt. Edellisestä mallistostahan meiltä löytyy jo fillari-paita ja -shortsit sekä kala-body. Laadultaan nuo ovat olleet todella hyviä; ovat kestäneet pesun nyppyyntymättä ja haalistumatta, muotonsa ja kokonsa ovat pitäneet täysin, nepparit ovat edelleen paikoillaan ja mikä parasta, kangas on aivan ihanan pehmoista ja silti napakkaa. Tämän vuoksi olenkin jo tovin odotellut uutta mallistoa. Tänään siis 'eksyin' salaa insinööriltä noille sivuille ja siellä ne olivat ... norsu- ja talokuosit syötävän herkullisissa uusissa väreissä, laventelissa ja turkoosissa. Paidatkin olivat saaneet pitkät hihat talven kunniaksi. Mä luulen, että meidän Siisselin on pakko saada tuollainen turkoosi talomekko ja laventeli norsu-paita :)

photo by Lötiekids.com

photo by Lötiekids.com

Selkä edellä puuhun vai kasvot edellä ... vankilaan?

Viime syksynä näihin aikoihin vertailin kuumeisesti erilaisia lastenrattaita, turvakaukaloita ja muuta välttämätöntä tilpehööriä, jota pienen lapsen kanssa elo edellyttää. Lastenrattaat olivat edelleen pääsääntöisesti moottoroimattomia ja 3-4 renkaalla varustettuja eikä turvakaukalotkaan olleet järin muuttuneet sitten Ellimaikin syntymän. Kaukaloiden lisukkeeksi oli kuitenkin tulleet erilaiset telakointiasemat, joihin perehtyminen olikin sitten oma lukunsa. Pitkällisen vatuloinnin jälkeen päädyimme hankkimaan Maxi Cosin Pebble turvakaukalon lisävarusteenaan samaisen merkin Familyfix -telakka. Sen lisäksi, että tuo Familyfix osasi lähes puhua (merkkivalot ja äänet oikein asennuksen takaamiseksi) siihen saisi kiinnitettyä myös seuraavan vaiheen Pearl turvaistuimen. Varsin näppärää, ajattelin.

No muutama viikko sitten tuli ensilumi, pakkaset ja toppahaalarit. Samassa rytäkässä meidän kunniakkaasti palvellut turvakaukalo otti ja kutistui kokoa pienemmäksi. Siisselin lisääntyneellä vaatetuksella saattoi toki olla oma osuutensa kutistumiseen ;) Joka tapauksessa meille tuli akuutti tarve hankkiä seuraavan vaiheen turvaistuin pienelle matkaajallemme. Siitä se vatulointi sitten taas alkoi. Kuvittelin, että olin helpottanut tätä valintaa viime syksynä valitsemalla tuon Maxi Cosin Familyfix-telakan. No totuushan oli, että siihen sopiva seuraavan vaiheen istuin oli mahdollista asentaa ainoastaan kasvot menosuuntaan päin ja sellaisen turvaistuimen hankkijat laitetaan Suomessa vankilaan omalle osastolleen, sinne neuvolan kasvatusohjeita vastustavien vanhempien sekaan. Lasta ei kuulemma missään tapauksessa saisi kuljettaa kasvot menosuuntaan päin Suomen rajojen sisäpuolella. Mikäli kuitenkin matkustat esimerkiksi keski-eurooppaan niin rajaylityksen yhteydessä passintarkastuksen lisäksi tulee turvaistuimet vaihtaa suositusten mukaan kasvot menosuuntaan. Perin juurin mystistä. Eikös autot kulje neljällä pyörällä ja pääsääntöisesti eteenpäin joka maassa?! Ekä lasten anatomiassakaan taida suurempia eroja maantieteellisesti olla.

Jo vot sanon ma! Paniikin sekaiset tuntemukset alkoivat jälleen ottaa vallan ja ajattelin, että meidän perhe julistetaan ulkonaliikkumiskieltoon ellemme pikaisesti löytäisi lakien ja asetusten mukaista jakkerpallia autoomme. Internet ei juurikaan tuonut helpotusta asiaan, pikemminkin sieltä löytyi näpsäkkä valikoima erilaisia turvaistuimien uutuusmalleja palkeilla, turvatyynyillä ja muilla välttämättömillä varusteilla. Lukaisin pikaisesti Salaseuran mammojen kokemukset erilaisista turvaistuimista, pakkasin insinöörin ja Siisselin autoon ja suuntasimme Lastentarvikkeeseen testailemaan erilaisia turvaistuimia. Olin ajatellut testata mahdollisimman suuren valikoiman istuimia Lastentarvikkeessa ja tilata tuolin sitten reilusti halvemmalla ulkomailta (ilkeä ja pihi ihminen kun olen). Ystävällinen myyjä-täti esitteli pahaa aavistamatta meille erilaisia malleja ja kertoi palkki-istuimien olevan s****nasta. Totta tai ei, niin valikoiman pienentämiseksi päätimme unohtaa moiset jakkarat. Usean istuimen esittelyn jälkeen, kysyin vielä myyjältä telakkaamme sopivaa Maxi Cosin Pearl-istuinta. Kyseisestä istuimesta löytyi ainoastaan punainen mallikappale ja sen saisi kuulemma halvemmalla, koska väri pistuisi valikoimasta. Mutta tätä istuinta hän ei missään tapauksessa voisi suositella, koska siinä lapsi joutuisi matkustamaan kasvot menosuuntaan päin. Kysyimme kuitenkin vielä istuimen hintaa ja aavistuksen vastahakoisesti myyjä kertoi voivansa antaa istuimesta reilun 30% alennuksen. Ennalta sovituin 'käsimerkein' viestitin insinöörille istuimen olevan ulkomaisiakin verkkokauppoja halvempi. Insinööri puolestaan viittoi minulle pystyvänsä sopeutumaan istuimen punaiseen väriin suunnitellun mustan sijaan. Vankilaa tai ei, niin päätimme ostaa tuon lähes kielletyn istuimen pienelle matkaajallemme.

Siisseli on nyt pari viikkoa matkustanut iloisin mielin uudessa jakkarassaan ja vaikuttaa silminnähden tyytyväiseltä valintaamme. Eikä meistäkään insinöörin kanssa kumpikaan ole vielä joutunut sinne niskuroivien vanhempien vankilaosastolle.

 

Lomat lopussa!

 Syyskuun vaihtuessa lokakuuhun loppui mammalomani ja alkoi 3 viikon kesäloma. Insinööri taas vuorostaan jäi pappalomalle. Olimme kerrankin pitkästä aikaa kaikki yhtäaikaa lomalla ja vieläpä ilman sen kummempia suunnitelmia. Jopa Ellimaikin syysloma sattui sopivasti tähän samaan 'lomasumaan'. Aluksi lähes ahdisti moinen lomien hukkaan heitto. Ei lomalla vaan olla, täytyy olla jokin suunnitelma ... edes joku pikku matka tai jotain. Hyvin pian aloin kuitenkin tottua pelkkään lomailuun. Oli ihana vain olla ja puuhastella mitä mieleen tuli.

Samalla päätin pitää lomaa myös blogista. En niinkään sen vuoksi että olisin missään määrin väsynyt kirjoittamiseen tai senkään vuoksi ettenkö olisi keksinyt mitään kirjoitettavaa. Aiheita olisi ollut mielin määrin ja välillä sormet suorastaan syyhysivät päästä koneelle päivittämään blogiani. Olin kuitenkin päättänyt 'pyhittää' loppulomani ainoastaan lomapuuhasteluun perheen kanssa. Edes muiden blogeja en lukenut samalla intensiteetillä. Pientä helpotusta vierotusoireisiin antoi Facebookin MiniRodiniMammojen Salaseura, jota saattoi seurata vaikka mobiilisti Pikku-Ompulla,lähes salaa jopa itseltään. Kiitos Salaseuran Mammoille, pelastitte lomani!

10 kuukauden mittainen mammaloma oli kulunut hurjan nopeasti, 3-viikkoinen kesäloma suorastaan vilisti karkuun ja pois kalenteristani ja töihin paluu alkoi lähestyä. Viikko sitten todellisuus kopsautti minua takaraivoon, kuin tekojää lapsena luistimilta kaatuessa. Elämäni viimeinen mammaloma oli ohi ja minun oli aika palata töihin suloiseksi myrkynkeittäjäksi. Voin rehellisesti sanoa, että pidän työstäni, työpaikastani ja erityisesti työkavereistani todella, todella paljon ja olinkin tavallaan salaa odottanut töihin paluuta jo jonkin aikaa. Viimeisenä iltana ennen töihin paluuta tajusin kuitenkin mitä kaikkea joutuisin jättämään taakseni ja toisaalta mitä kaikkea oli edessä. Aamuheräämiset ahdistivat ehkä eniten. Onneksi kuitenkin Pikku-Siisseli sai paikan Super-Vaarin ja Kooma-Mummin joulukuussa avattavasta 'yhden lapsen päiväkodista', eikä näin ollen joutunut jakamaan samaista ahdistusta kanssani.

No nyt on sitten takana ensimmäinen työviikko ja jo pari vapaapäivääkin. Työpaikka oli lähes ennallaan ja ihanaiset työkaverinikin olivat ikävöineet minua lähes yhtä paljon kuin minä heitä. Ettekö olleetkin? ;) Jopa pari uutta työkaveria olin saanut. Herääminen on kamalaa, mutta ehken siihen taas tottuu. Luultavasti ei ;) Paluu arkeen sujui siis varsin hyvin ja Siisselikin on saanut nauttia vaihteeksi isän kanssa puuhastamisesta ja päinvastoin. Ellimaikki haluaisi, että perustettaisiin lelukauppa, jotta mamman ei tarvitsisi aamulla herätä ja lähteä ennen häntä. Ehkä sitten jonain päivänä, sitten isona :)

Meteliä ja mustikkapullaa

Kuten moni varmaan on kuullutkin, meillä oli viime viikonloppuna Ellimaikin yökyläsynttärit. Synttärivieraat saapuivat lauantaina poikkeuksellisesti pidetyn koulupäivän jälkeen ja viipyivät aina sunnuntai-iltapäivään saakka. Voin kertoa, että muutamia vuosia sitten pidetyt Peter Pan -synttärit keijupölyineen ja krokotiilikakkuineen olivat suorastaan 'lasten leikkiä' näihin verrattuna. Järjestämistähän nämä tyttöjen yökyläsynttärit omatekoisine hampurilaisineen vaativat huomattavasti vähemmän, mutta Mamman mielenterveyttä koettelivat sitäkin kovemmalla kädellä. Mutta Ellimaikin mielestä bileet oli 'parhaat ikinä'!

Viime viikolla kävimme myös hakemassa kaupasta uusimmat Buzzaus-tuotteemme, Myllyn Paras Vierasvara leivonnaispakasteet. Testattaksi oloisi saanut valita Suklaaleivoksia, Kinuskileivoksia tai Meheviä Mustikkapullia. Meidän lähikaupassamme ei valitettavasti noita kinuskileivoksia ollut, joten Ellimaikki valitsi testituotteiksi suklaaleivoksia ja mustikkapullia. Valinnan suoritti Ellimaikki, koska hän oli pyytänyt saada suorittaa 'herkkutestauksen' synttäreillänsä. Mikäs sen parempi testaajajoukko kuin makeanhimoiset teinitytöt.

Kuva lainattu

Myllyn Paras Vierasvara pakasteleivonnaiset ovat kypsinä pakastettuja, joten niitä ei tarvinnut sen kummemmin paistella tai valmistella, pelkkä muutaman tunnin sulatus ja herkut olivat valmiita maisteltaviksi. Molemmat leivokset ovat vähälaktoosisia ja mustikkapullat täysin laktoosittomia.

Suklaaleivos oli mansikka-omanatäytteinen, luonnollisesti suklaalla kuorrutettu ja vaaleanpunaisin pomada-raidoin koristeltu varsin söpön näköinen leivonnainen. Tyttöjen mielestä myös maku oli mitä herkullisin ja leivokset hävisivätkin tarjottimelta hetkessä. Nämä korvasivat loistavasti synttärikutsuille lähes pakollisen täytekakun ja vieraatkin tuntuivat olevan varsin mielissään kakun sijaan tarjoilluista leivoksista. Sanoivat sen olevan jotenkin trendikkäämpää :)

Mehevät Mustikkapullat taas edustivat huomattavasti leivoksia perinteisempää herkkutarjontaa. Ne ovat pullataikinasta valmistettuja, mustikkahillolla täytettyjä ja raesokerilla koristeltuja pullia. Kuulostaakin varsin perinteiseltä lähes mummomaiselta reseptiltä. Leivosten vieressä, tarjottimella, pullat myös näyttivät lievästi vaatimattomilta. Testiryhmän lyödessä tahmaiset tassunsa niihin, tuomio oli kuitenkin positiivinen. Suurimman osan mielestä hyviä, mutta olisi luultavasti kannattanut laistattaa ennen 'hienoja' leivoksia. Ellimaikki ja pari muuta vierasta tykkäsivät kuitenkin pullista leivoksia enemmän, koska ne eivät olleet heidän mielestään liian makeita ja pullakin oli melkein kotitekoisen makuista.  Tytöt jäivätkin miettimään, miltä pullat olisivat mahtaneet maistua, jos ne olisivat olleet hieman lämpimiä. Uuteen testiin, lämmitetyillä pullilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, koska nämäkin herkut loppuivat kesken :)

Ruotsi - Ajanvietettä lapsille laivamatkan ajaksi

Silloin kun Mamma oli pieni, pallomeri oli huikea kokemus jonka mahdollisti ainoastaan Itämerellä seilaavat risteilyalukset. Myöhemmin pallomeret yleistyivät  ja niitä alkoi olla joka 'Mäkkärissä'. Jotain erikoista laivojen pallomerissä kuitenkin on, koska ne yhä vetävät lapsia puoleensa magneetin lailla, vaikka muualta ovatkin jo 'kuivuneet kasaan'. Vaikkei pallomeressä pidemmin viihtyisikään, niin kokeilemassa sitä kuitenkin on joka kerta käytävä ... jopa teini-ikään ehtineen Ellimaikin. Toki risteilyalukset tarjoavat nykyisin muutakin ajanvietettä lapsiperheille kuin pelkät pallomeret ja etenkin koulujen loma-aikaan tarjontaan on kiinnitetty erityistä huomiota.

Virallisena Muumien laivayhtiönä Siljalinen laivat tarjoavat muumi-ohjelmaa ympäri vuoden kisailujen ja leikkien muodossa, unohtamatta tietenkään itse Muumipeikkoa, joka ystävineen vierailee laivoilla osallistuen useisiin ohjelmanumeroihin. Saattaapa Muumipeikon tavata jopa tanssiparketilta pyörähtelemästä Pikku Myyn kanssa discopallojen loisteessa. Ympäri vuoden on avoinna myös Promenaden varrella sijaitseva Silja Land, lasten oma leikkihuone, joka tarjoaa mm. nämä legendaariset pallomeret pikku risteilymatkaajille sekä paljon muuta puuhaa. Ellimaikki pulahti pallomereen ja siirtyi Playstation-nurkkaukseen testaamaan uusinta pelitarjontaa. Tällä välin Siisseli ihmetteli lasin takaa pallomeren palloja ja tutustui palloihin työntämällä niitä taaperokärryssä, joka olisi kyllä ollut hieman huollon tarpeessa. Lopulta uskaltautuivat tytöt yhdessä pallomereen, mutta vielä ei Siisseli siitä suuremmin innostunut. Pallot ovat selvästi kivempia yksi kerrallaan.

Kesäaikaan on laivojen risteilyohjelma lapsille niin runsas, että ainakin meidän perheellä oli jälleen kerran vaikeuksia ehtiä jopa syömään. Ohjelmaa ja puuhastelua on järjestetty pitkin laivaa aina yläkantta myöten. Kokousosasto on kesäaikaan (15.6.-13.8.) muutettu lapsimatkustajien Summer Centeriksi, joka tarjoaa paitsi vauhdikkaan leikkipaikan karuselleineen ja 'seikkailuratoineen', myös reilusti ohjattua ohjelmaa (mm. Mahdoton tehtävä, Pikku Myyn tietokilpailu). Myös aamupala oli mahdollista nauttia tuolla Muumi-aamiaisen merkeissä. Niin vauhdikas tuo Summer Center tosin on, että pienimmät matkustajat meinaavat väkisin jäädä jalkoihin. Eniten  siellä tuntuivat viihtyvän lähinnä kouluikäiset lapset, joille paikka tarjosikin vauhtia ja jopa vaarallisia tilanteita. Tilaa tuolla Summer Centerissä on todella reilusti, joten jonkun nurkan olisikin voinut 'rauhoittaa' hieman pienemmille matkaajille. Siisselille olisi riittänyt vaikka rajattu konttausalue isoine tyynyineen. Ellimaikki löysi jälleen kerran Playstation -nurkan ja jumittui sinne odottelemaan illan perheshowta. Näitä Playstation -pisteitä oli laivalla useampi ja Ellimaikki löysi tullin huumekoiran lailla niistä jokaisen.

Illan päätteeksi oli laivan yökerhossa Atlantis Palacessa järjestetty ensin pienempien lasten Muumidisko, jonka jälkeen tanssiparketin valtasivat illan Perheshown esiintyjät. Tukholmaan päin mennessä lavalla temmelsivät Robin Hood kumppaneineen ja kotiin tultaessa Viidakkokirjan sankarit. Aiempien laivamatkojen kokemuksella Ellimaikilla olikin kiire yökerhoon saamaan hyvät istumapaikat illan showta varten. Vähintään yhtä suuri houkutin taisi olla yökerhossa erikseen lapsille suunnitellut 'drinksut' vilkkuvine jääkuutioineen, joita oli tehty rajoitettu määrä. Hieman siiderifiilistä siis ;) Meitä nauratti Insinöörin kanssa tuo drinksujen 'rajoitettu määrä'. Minkähänlaisen tungoksen moinen rajoitus saisi aikaan hieman varttuneemman väen keskuudessa, jos risteilyisäntä kuuluttaisi illan aluksi, että "Drinksuja on tarjolla rajoitettu määrä; 20 kossubatteria, 15 mojitoa, 10 bisseä ja 10 sidukkaa." ;)

Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että erityisesti kesäaikaan tuota ohjelmaa on laivalla järjestetty lapsille yllin kyllin. Ellimaikin mielestä Summer Center on ihan huippu, esitykset hyviä ja diskoilu esitysten jälkeen parhautta. Siisselille sensijaan riitti laivan valojen ja peilien ihmettely ja Silja Landin taaperokärry. Seuraavalla laivamatkalla kokeillaan varmasti myös laivan kylpyläosastoa, johon emme tällä kertaa millään ehtineet.

P.S. Lupaan, että sekä kuvien laatu että erityisesti kollaasien laatu tulevat paranemaan jahka valokuvauskurssilla edetään pidemmälle kuvankäsittelyssä ;)

Lindex Missoni ♥

Vuonna 1953 perustettu Missoni on italialainen muotitalo ja luxusmerkki, joka on tunnettu ikonin aseman saavuttaneista värikkäistä kuvioistaan ja neuleistaan. Tänään lanseerattiin Lindexin ja Missonin yhteistyömallisto, jonka myynnistä 10% lahjoitetaan lyhentämättömänä Roosa Nauha -rahastoon.

Mallisto tuli myyntiin siis tänä aamuna Lindex -myymälöihin Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa ja Lähi-Idässä sekä Lindexin verkkokaupassa. Verkkokaupassa suuri osa mallistosta myytiin loppuun jo heti aamun ensimmäisinä tunteina. Meillä oli Siisselin kanssa aamulla herätyskello soimassa varta vasten, että ehdittäisiin heti aamupäivällä Lindexille. Itse olin himoinnut lähes koko mallistoa itselleni jo tovin, mutta tiesin jo etukäteen etten tulisi löytämään mitään tähän jäntevän täyteläiseen vartalooni sopivaa. Siisselille sen sijaan oli päättänyt saada ainakin neulehaalarin ja bodyn. Pääsimme Lindexille puolen päivän aikaan ja sukelsimme suoraan ovelta upean Missoni-malliston syliin. Joku muukin siellä oli selvästi jo käynyt, mutta varsin hyvin oli valikoimaa edelleen jäljellä. Sen suurempia miettimättä nappasin välittömästi kaikki Siisselille sopivan kokoiset tamineet rekeistään ja vasta sen jälkeen aloin miettiä mitä ottaisimme. Neulehaalari, body, pöksyt, pipo, kauluri ja lapaset sopivat Siisselille kuin nenä päähän. Isellenikin löysin kaulahuivin, joka hienosto sopii yhteen noiden Siisselin vermeiden kanssa. Tässä vaiheessa 'shopping attackiimme' oli aikaa kulunut reilut 10 minuuttia ja hyllyjen väleihin oli tiensä löytänyt jo huomattavan moni muukin meidän lisäksi. Hyllyt, tangot ja tasot alkoivat tyhjetä  kiihtyvään tahtiin ja kuulin myyjän kertovan jollekin asiakkaalle, ettei malliston tuotteita poikkeuksellisesti voinut edes varata. Me ehdittiin onneksi tehdä 'attackimme' ajoissa ennen tätä kuhinaa ja saatiin haluamamme. Kotona testasin ihanuuksia lievästi vastahakoiselle mallille ja totesin niiden olevan odotettuakin ihanampia. Heti alkoi kaduttaa, etten hamstrannut varastoon muutamaa seuraavaakin kokoa. We love Missoni ♥